Kyllä, 1970-luvun talojen julkisivuissa esiintyy usein asbestia, erityisesti julkisivulevyissä, rappauslaasteissa ja tiivistemassoissa. Asbestia käytettiin laajasti rakennusmateriaaleissa 1970-luvulla sen erinomaisten teknisten ominaisuuksien vuoksi, ja käyttö kiellettiin Suomessa vasta vuonna 1993.

Asbestin esiintyminen riippuu rakennusvuodesta ja käytetyistä materiaaleista. Erityisen yleistä asbestin käyttö oli vuosina 1970-1979 valmistetuissa elementtitaloissa ja kerrostaloissa. Seuraavissa osioissa käymme läpi, missä asbestia tyypillisesti esiintyy ja miten sitä tunnistaa.

Missä 1970-luvun julkisivujen osissa asbestia tyypillisesti esiintyy?

Asbestia esiintyy 1970-luvun julkisivuissa yleisimmin asbestisementtilevyissä, rappauslaasteissa, saumausmassoissa ja eristeissä. Näitä materiaaleja käytettiin lähes kaikissa tuon ajan kerros- ja rivitaloissa niiden palonkeston ja säänkestävyyden vuoksi.

Asbestisementtilevyt olivat suosittu julkisivumateriaali 1970-luvulla. Nämä levyt sisältävät tyypillisesti 10-15 prosenttia asbestikuituja, ja niitä käytettiin erityisesti kerrostalojen päätyjulkisivuissa ja parvekkeiden taustaseinissä. Levyt tunnistaa usein harmahtavasta väristään ja kovasta, sementinomaisesta pinnasta.

Rappauslaasteissa asbestia käytettiin parantamaan työstettävyyttä ja tartuntaa. Erityisesti kolmikerrosrappauksen pohja- ja täyttölaasteissa saattaa olla asbestikuituja. Myös julkisivujen saumausmassat ja tiivistysaineet sisältävät usein asbestia, samoin kuin ikkunoiden ja ovien ympärillä käytetyt elastiset massat.

Julkisivujen lämmöneristeissä asbestia esiintyy harvemmin, mutta sitä voi löytyä erityisesti putkien läpivientien kohdalta ja teknisten tilojen seinistä. Myös julkisivuun kiinnitettyjen rakenteiden, kuten syöksytorvien ja ilmastointiputkien, kiinnityslaastit saattavat sisältää asbestia.

Miten tunnistaa asbestipitoisia julkisivumateriaaleja?

Asbestipitoisia julkisivumateriaaleja ei voi tunnistaa luotettavasti pelkän silmämääräisen tarkastelun perusteella, vaan varmistus vaatii aina laboratorioanalyysin. Rakennusvuosi ja materiaalityyppi antavat kuitenkin viitteitä asbestin todennäköisyydestä.

Asbestisementtilevyt ovat tyypillisesti 6-12 millimetrin paksuisia, kovia ja hauraita levyjä. Ne ovat usein harmaita tai vaaleanharmaita, ja niiden pinta voi olla sileä tai aaltomainen. Levyjen reunat ovat yleensä suoria ja teräviä, ja ne on kiinnitetty näkyvillä ruuveilla tai nauloilla. Jos levy on murtunut, murtopinnassa voi näkyä kuitumaista rakennetta.

Asbestipitoisen rappauksen tunnistaa usein sen kovuudesta ja hauraudesta. Se ei jousta kuten nykyaikaiset elastiset pinnoitteet, vaan halkeilee helposti. Rappaus on tyypillisesti maalattu useaan kertaan, ja maalikerrosten alla voi näkyä harmahtava tai kellertävä pohjaväri. Vanhat saumausmassat ovat usein kuivuneet ja halkeilevat, ja niiden väri on harmahtava tai ruskea.

Materiaalin ikä on tärkeä indikaattori. Jos julkisivu on rakennettu tai korjattu vuosina 1960-1985, asbestin todennäköisyys on suuri. Vuoden 1988 jälkeen rakennetuissa kohteissa asbestia esiintyy harvoin, ja vuoden 1993 jälkeen valmistetuissa materiaaleissa sitä ei pitäisi olla lainkaan.

Ainoa varma tapa todentaa asbestin esiintyminen on ottaa materiaalinäyte ja lähettää se akkreditoituun laboratorioon analysoitavaksi. Näytteenotto tulee tehdä asianmukaisin suojavarustuksin, eikä materiaalia saa rikkoa tarpeettomasti.

Milloin julkisivun asbestikartoitus on pakollinen?

Asbestikartoitus on lakisääteisesti pakollinen aina ennen vuotta 1994 rakennetun rakennuksen purku-, korjaus- tai muutostöitä, jos työt kohdistuvat rakenteisiin, joissa voi olla asbestia. Tämä velvollisuus perustuu valtioneuvoston asetukseen asbestityön turvallisuudesta.

Julkisivukorjauksissa asbestikartoitus vaaditaan, kun suunnitellaan julkisivulevyjen vaihtoa, rappauksen uusimista, ikkunoiden tai ovien vaihtoa tai muita toimenpiteitä, joissa julkisivumateriaaleja puretaan tai työstetään. Myös pelkkä julkisivun pesu korkeapaineella voi vaatia asbestikartoituksen, jos on syytä epäillä asbestin esiintymistä.

Kartoitusvelvollisuus koskee kaikkia rakennuksen omistajia ja haltijoita. Taloyhtiöissä vastuu on isännöitsijällä ja hallituksella, ja kartoitus tulee teettää hyvissä ajoin ennen korjaustöiden alkua. Kartoituksen saa tehdä vain sertifioitu asbestikartoittaja, ja tulokset dokumentoidaan kirjalliseen kartoitusraporttiin.

Jos asbestikartoitusta ei tehdä ja työmaalla havaitaan asbestia, työt on keskeytettävä välittömästi. Tämä aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia ja viivästyksiä, kun joudutaan tilaamaan kiireellinen kartoitus ja mahdollisesti muuttamaan työmenetelmiä. Työsuojeluviranomainen voi myös määrätä sakkoja laiminlyönnistä.

Kartoitusta ei vaadita, jos rakennuksen omistajalla on luotettava selvitys siitä, että rakenteissa ei ole asbestia. Tällainen selvitys voi olla esimerkiksi aiemmin tehty kattava asbestikartoitus tai rakennusaikainen dokumentaatio käytetyistä materiaaleista.

Miten asbestipitoista julkisivua voi turvallisesti korjata?

Asbestipitoisen julkisivun korjaus vaatii aina asbestipurkutyöluvan ja työ tulee teettää valtuutetulla asbestipurkuyrityksellä. Korjausmenetelmä valitaan asbestin määrän, sijainnin ja korjauksen laajuuden perusteella, ja työt tehdään tarkkojen turvallisuusmääräysten mukaisesti.

Asbestisementtilevyjen poistossa käytetään osastointimenetelmää, jossa työkohde eristetään muusta ympäristöstä alipaineistuksen avulla. Levyt irrotetaan varovasti kokonaisina välttäen turhaa rikkomista. Jos levyjä joudutaan sahaamaan tai poraamaan, käytetään kohdepoistolla varustettuja työkaluja. Kaikki asbestijäte pakataan tiiviisti kaksinkertaisiin muovisäkkeihin ja toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn.

Asbestipitoisen rappauksen poistossa voidaan käyttää märkäpurkumenetelmää, jossa rappaus kostutetaan perusteellisesti ennen poistoa. Tämä vähentää pölyn muodostumista merkittävästi. Rappaus poistetaan mekaanisesti esimerkiksi piikkaamalla, ja kaikki irtonainen aines kerätään välittömästi talteen. Työkohde pidetään kosteana koko purkutyön ajan.

Vaihtoehtona purkamiselle voi joskus olla asbestipitoisen materiaalin kapselointi eli peittäminen uudella materiaalilla. Tämä on mahdollista, jos asbestimateriaali on hyvässä kunnossa eikä aiheuta välitöntä altistumisvaaraa. Kapseloinnissa vanhan julkisivun päälle asennetaan uusi julkisivumateriaali, jolloin asbestia ei tarvitse poistaa. Menetelmä vaatii aina tapauskohtaisen arvioinnin.

Korjaustyön aikana alue on eristettävä ja merkittävä asbestityöalueeksi. Työntekijöillä tulee olla asianmukaiset henkilönsuojaimet, mukaan lukien hengityssuojaimet ja suojapuvut. Ilmanvaihto työkohteessa järjestetään siten, että asbestikuituja ei pääse leviämään ympäristöön. Työn päätyttyä tehdään huolellinen loppusiivous ja ilmamittaukset varmistavat, että tila on turvallinen.

Me Saumalaaksossa olemme erikoistuneet julkisivukorjauksiin vuodesta 1986, ja meillä on laaja kokemus myös asbestipitoisten julkisivujen turvallisesta korjaamisesta. Jos epäilet talosi julkisivussa olevan asbestia tai suunnittelet 1970-luvun talon julkisivuremonttia, ota yhteyttä. Autamme kartoituksen järjestämisessä ja suunnittelemme turvallisen ja kustannustehokkaan korjausratkaisun julkisivullenne.

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme jo tänään.